Kirkkovuoden teksteissä pohditaan loppiaisen jälkeisinä pyhinä uskoa. Varsin oleellisen ja ytimekkään tiivistyksen uskosta antaa apostoli Paavali Heprealaiskirjeessään toteamalla, että ”usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan” ja ”sen näkemistä, mitä ei nähdä”.
Usko ei rajoitu tietenkään vain uskontoon. Itse asiassa, me jokainen olemme tänään, tässä ja nyt tulleet siihen pisteeseen, missä olemme pitkälti juuri siksi, että me uskomme johonkin. Uskomme, että tänään on ollut jokin erityisen pätevä syy nousta vuoteesta ja lähteä kouluun taikka työhön. Me olemme kaikki tähtäämässä johonkin, josta uskomme olevan hyötyä ja iloa koko tulevan elämämme kannalta. Vaikka aamulla väsyttää, nousemme ylös vuoteesta ja alamme toimia uskomme mukaan. Omat valintamme kurkottavat aina johonkin koko elämämme kannalta merkittäväksi koettuun.
Laajemmassa mittakaavassa uskon voimasta voisi mainita talouselämän. Taloustieteilijät tutkivat jatkuvasti kuluttajien luottamusta omaan ja valtion talouteen. Nämä uskonkäsitykset maksukyvyn tulevaisuudesta kuuluvat tärkeimpiin talouselämän mittareihin. Kun Nokia ilmoittaa kasvuennusteensa seuraavalle vuodelle, televisiossa keskustellaan asiasta viikko läpeensä vähintään kolmella kanavalla. Muut kanavat esittävät sillä välin jääkiekkoa tai dokumenttia pussikarhusta. Joidenkin toimesta pelataan jääkiekkoa ja seurataan pussikarhun elämää niin tiiviisti, että he rakentavat kokonaisen elämäntehtävänsä näiden asioiden varaan. Hekin uskovat asioihinsa ja niiden merkityksiin.
Emme me voi nähdä tai tietää kaikkea. Me emme voi tietää, miten Nokian ennustukset markkinoilla toteutuvat emmekä voi olla varmoja, onko Nokian osakkeen todellinen arvo edes nyt sitä, mitä sen oletusarvo kertoisi. Me emme voi olla täysin vakuuttuneita siitä, että juuri nyt olisimme valinneet loppuelämämme kannalta hyödyllisimmät kurssit tai parhaan mahdollisen duunin. Emmekä me voi viime kädessä vakuuttua siitäkään, että oma käsityksemme Jumalasta olisi edes lähellä totuutta.
Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan ja sen näkemistä, mitä ei voi nähdä. Apostoli Paavalia olisi turha sovittaa kirjaimellisen uskontulkinnan, eli niin kutsutun fundamentalismin, isäksi tai kannattajaksi juuri siksi, että hän ymmärsi uskonkysymysten liittyvän ensisijaisesti sellaisiin elämän osa-alueisiin, joita me emme voi järjellisesti loppuun asti hahmottaa tai määritellä. Näkymättömän näkeminen tekee uskosta todellisuuden ymmärtämistä tavalla, joka äkkiseltään vaikuttaisi varsin oudolta, usein suorastaan naurettavalta. Mutta jos olemme rehellisiä ja tarkkaamme omaa toimintaamme voimme ymmärtää, ettemme me ole asioihimme uskovina sittenkään niin erilaisia kuin ihmiset Lähi-Idässä joskus parituhatta vuotta sitten.
(Aamunavaus Haagan peruskoulussa 27.1. ja Pohjois-Haagan Yhteiskoululla 28.1.2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti