Kun kinkut ja laatikot ovat vasta sulaneet, emmekä vielä ole aivan ehtineet kyllästyä kaikkeen joululahjoina saatuun krääsään ja tavaraan, alkavat jo kevään ensi merkit ilmaantua. Maapallo on keikahtamassa asentoon, jossa valoa riittää meille Pohjolan asukeillekin yhä enemmän ja pidempään. Kevättä kohti mennään, että heilahtaa.
Maailman kristityille tämä tarkoittaa paastonaikaan siirtymistä tämän viikon sunnuntaista alkaen. Koko kristikunnan piirissä myös pieni luterilainen vähemmistökirkko tuntee paaston. Aivan tiukinta mahdollista säännöstöä paaston viettämiseksi emme yleisesti noudata, mutta toisaalta sen syvimmät idea ja merkitys ovat erityisen läheisiä luterilaiselle uskontulkinnalle. Paastossa hiljennytään ja valmistaudutaan suureen juhlaan. Näinä päivinä alkava paastonaika huipentuu kristikunnan tärkeimpään juhlaan, pääsiäiseen, eli Kristuksen ylösnousemuksen juhlaan.
Joku varmasti paastoaa sen perinteisimmän tavan mukaan ja pidättäytyy esimerkiksi liharuoista, viinistä, tanssista ja kaikenpuolisesta mässäilystä ja hurvittelusta. Joku voi tarvita tämän kaltaisia, ehkä ehdottomiakin sääntöjä välineikseen, mutta me jokainen tarvitsemme kovin erilaisia konsteja hiljentymiseemme. Ne konstit löydämme itsestämme: me jokainen tiedämme itse parhaiten, millä tavoin saamme elämänmenoamme kohtuullistetuksi, eli hiljennetyksi.
Ajattele kaikkea sitä hälinää ja kiirettä, mitä juuri sinun elämääsi liittyy. Meitä jokaista sitovat erilaiset määräajat ja aikataulut, rutiinit ja tavoitteet. Ilman niitä arkemme ei olisi arkea eikä yhteiskuntakaan toimisi kovin hyvin ilman näitä. Mutta paljonko meitä häiritsevät sellaiset tekijät, joita ilmankin tulisimme hyvin toimeen ja joista pientä välimatkaa ottaessamme saattaisimme voida jopa paremmin? Onko meidän aivan pakko katsoa Greyn Anatomian jokainen jakso? Onko meidän aivan pakko päivittää Facebook-statuksemme kolmasti päivässä? Onko meidän aivan pakko olla kaiken aikaa tavoitettavissa? Roikumme pakottavissa tavoissamme.
Kutsuimmepa sitä paastoamiseksi tai emme, elämän hiljentämisessä, leppoistamisessa tai kohtuullistamisessa on järkensä. Ihminen ei ole mylly, joka pystyisi jauhamaan yhdessä ja samassa tahdissa kaikkina elämänsä päivinä. Ihminen menee jumiin ilman hiljentämistä. Ihmiselle on kovasti terveellistä erottaa arjesta pyhä, työstä lepo, kaikesta oleellista kaikki vähemmän oleellinen. Meidän tulee hiljentyä nimenomaan omaksi parhaaksemme. Jumala tai kirkko ei hyödy ihmisyksilöiden paastoamisista yhtään mitään: vain yksilöt itse hyötyvät.
(Aamunavaus Länsi-Helsingin lukiolla 16.2.2011)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti