Kesä alkaa olla sillä mallilla,
että kohta on melkein joulusiivojen aika. On tullut aika kirjoittaa ne
perinteiset Kesämuistoni- ja Min sommarlovet i Mallorca-aineet ja arvioida
lähemmin sitä muutenkin, mitä taakse jäävästä kesästä jäi käteen.
Jos omista kesämuistoistani yhden
erityisen asian nostaisin keskusteluun, se liittyisi pyöräilyyn. Lomaviikkojeni
aikana minulla oli mahdollisuus pyöräillä aivan koska huvittaa ja usein huvitti
heti aamusta - ja sitten huvitti vielä illansuustakin. Takana oli aika raskas
vauvaperheen vuosi, joka rajoittaa helposti kaiken mahdollisen vapaa-ajan
neljän seinän sisälle. Siinä jäi liikunta vähälle ja sen seurauksena alkoi
kasautua erilaista väsymystä. Lapsen varttuessa kulkemisen mahdollisuudet
alkavat kuitenkin taas moninaistua ja aikaa löytyä harrastuksille. Niistä
liikunta on minullekin tärkeä ja saan siitä voimaa, iloa ja tasapainoa.
Liikunnan merkityksen uudelleen avautumisella on toki muutakin arvoa kuin se,
millaisina reissuina jään kesäisiä pyöräretkiäni muistelemaan.
Parhaat muistoni ylipäätään
liittyvät asioihin, jotka ovat muodostuneet ikään kuin seuraavien vaiheiden
rakennusaineikseni. Hyvät muistot liittyvät usein tapauksiin, joissa on
vahvasti läsnä jonkinlaisen muutoksen ulottuvuus. Kesäpyöräilyni ovat kokemuksia
siitä, millä tavoin minun on näemmä hyvä hoitaa itseäni jatkossakin:
kesämuistoni ovat kokemuksia paremmasta voinnista niin fyysisessä kuin
psyykkisessä mielessä ja ne ovat kokemuksia kivettyneiden tapojeni rikkoutumisesta;
kokemuksia eräänlaisen parannuksen teon, eli mielenmuutoksen, positiivisista
seurauksista. Kesämuistojeni koko arvo onkin siis siinä, että olen saanut tältä
kesältä jotain sellaista, mikä kantaa varmasti myös syksyllä.
Vaiheet seuraavat toisiaan. Kesä
vaihtuu syksyksi, loma arjeksi, vapaudet kulkevat käsi kädessä velvollisuuksien
ja vastuun kanssa. On aika avautua tämän päivän ja edessä olevan syksyn
mahdollisuuksille. Apostoli Paavali antaa mielestäni melko hyvän yleisohjeen
itsensä kehittämiseksi: ”Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää.” (1.
Tess. 5:21). Tämähän on ajatus, jonka varassa esimerkiksi hyvinvointiaan,
elämäntapojaan, ajatteluaan ja asenteitaan voi arvioida ja sitten kokeilla
erilaisia korjausliikkeitä. Siitä, mikä tuottaa hyvää oloa ja mieltä, on tärkeää
pitää kiinni. Siitä, mikä tuottaa vahinkoa, on osattava luopua.
Ihminen on luotu paljon muun ohessa
liikkumaan. Liikkumisen voi ymmärtää tässä kohdin laajemminkin käsitettäväksi lainalaisuudeksi
ja elämän luonteeksi. Ihmistä ei ole tarkoitettu paikoilleen pystytetyksi
patsaaksi. Elämä ei ole kiveen hakattu oppi, vaan pikemmin pyöräretki.
(Aamunavaus Länsi-Helsingin lukiossa 22.8. ja Pohjois-Haagan Yhteiskoulussa 24.8.2012)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti