sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Miehiä katolla



Kun Gotham Cityssä jännitys tiivistyy ja alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki on pian menetetty, komisario Jim Gordon kiipeää poliisilaitoksen katolle ja tekee sen, mitä vielä on tehtävissä. Hän sytyttää valonheittimen, joka heijastaa suurkaupungin yötaivaalle tutun Lepakkosymbolin. Roistojen hallitsemassa kaupungissa herää nyt toivo, sillä kaikki tietävät ykkösmiehen olevan jo matkalla.

Gotham City on sarjakuvakaupunki Yhdysvaltain itärannikolla. Sen katoilla seikkailee vakavienkin traumojensa haavoittama Bruce Wayne, eli Batman. Batman joutui jo varhaisella iällä näkemään, kuinka epätoivoinen pistoolimies ampui hänen vanhempansa aivan mitättömän ryöstösaaliin tähden. Brucen lapsuus päättyi tylysti elokuvateatterin eteen ja sitten oli vastassa vain kylmä, synkkä ja loputtoman kyyninen maailma, jolle hänen oli jollain tavalla voitava kostaa. Tämä tausta tekee Batmanin kertomuksesta psykologisesti uskottavan. Lukija voi samaistua sankarin kokemusmaailmaan ja ikään kuin allekirjoittaa perusteet Batmanin kostoa janoavalle toiminnalle lainkirjaimen hämärilläkin rajamailla.

Samaan tapaan kuin Gotham Cityn pilvenpiirtäjien katoilla, voi myös Helsingin taivaalla nähdä eräitä viittamiehiä. Tuomiokirkon katolla patsastelee kaksitoista kolmemetristä apostolia vähän kuin Anttilan katalogin tyyliin. Kuvanveistäjien kehonkieliset ratkaisut näyttävät viestivän suuruutta. Jollei näiden tyyppien taustoja yhtään tuntisi, heitä saattaisi pitää erheellisesti jonkinlaisina sankareina eikä esimerkiksi vain muutamana kalamiehenä. Ja onhan siellä se teltantekijäkin.

Nämä kattojemme kalamiehet tunnetaan Kristuksen ylösnousemuksen keskeisinä todistajina. Päivän evankeliumitekstissä (Joh. 20:19–31) kerrotaan siitä, kuinka pelokkaat opetuslapset ovat seurojenpidossa lukittujen ovien takana. Ei ole kulunut aikaa vielä nimeksikään siitä, kun yhdessä eletty ihmeellinen tarina on päättynyt täydelliseen katastrofiin Golgatalla. Nyt tässä joukossa ei ole ensimmäistäkään, jonka sisintä syyllisyys ei tavalla tai toisella kalvaisi näiden murheellisten tapahtumien osalta. Näissä miehissä ei ole yhtäkään, joka olisi esimerkiksi jaksanut valvoa syvästi ahdistuneen Jeesuksen rinnalla Getsemanessa.

Mitä mahtoi tuntea Pietari, joka uskollisuutensa vakuutteluista huolimatta oli kieltänyt koskaan tunteneensakaan Jeesusta, jota samaan aikaan pahoinpideltiin raa’asti aivan hänen silmiensä edessä? Hätävalhein hän keplotteli tiensä vapaaksi vainoojien kynsistä. Eipä osoittanut Pietarikaan kummoista sankaruutta suurista puheistaan huolimatta, vaan jätti Jeesuksen oman onnensa nojaan ja luikki tiehensä itkua tihrustaen. Tällaiset kaverit ovat pikemmin toivottomia roistoja kuin erityisen hyviä ystäviä.

Mutta juuri tälle toivottomien tapausten seuraväelle Jeesus kuitenkin ilmestyy elinvoimaisena, joskin syvästi haavoilla. Armolla ei näytä olevan mitään rajaa. Jeesus ei tule jakamaan oikeutta ja maksamaan kalavelkoja. Jeesus tuo ilon ja antaa Pyhän Hengen, anteeksiantamuksensa, joka ei suostu karman lakien tai yleisen oikeustajumme raameihin. Kalamiehistä ei tule Kristuksen ylösnousemuksen todistajia ja anteeksi saaneita vain siitä huolimatta, miten surkeasti he ovat suoriutuneet, vaan juuri siksi.

Kun toivo on Gothamissa menetetty, Batman kutsutaan paikalle ja hän tulee niin kuin on aina tullut. Gotham Cityn kansalaiset voivat olla varmoja, että sankaruuden viittaansa kätkenyt Lepakkomies etsii roistojen lymypaikat, potkii ovet ja karmit tieltään ja antaa kelmeille ihan kunnolla selkään. Kipujen mies on Lepakkomieskin. Hänen haavoistaan nousee se vimma, millä hän uupumatta oikeuttaan jakaa.

Kristus ei kyttää kaupungin hämärtyvää taivasta odottaen, milloin kutsulyhty leimahtaa. Kristus ilmestyy sinne, missä Häntä vähiten osataan odottaa. Hän tulee, miten tahtoo ja minne tahtoo. Hän tulee kuin varkain ja tiirikoi tiensä lukkojen läpi vaikka minkälaisten hylkääjiensä luo. Jeesus ottaa itse kentällä selkäänsä ja antaa roistoille anteeksi. Vaikka miten Hänen haavojaan tutkisimme ja sormellakin koittaisimme, tuskin ymmärtäisimme ”Kristuksen psykologiaa” tai tämän loputtoman armonsa mittakaavaa. Emme oikein ymmärrä oikeutta ilman pienintäkään koston vivahdetta: sitä, että saisi jotain muuta kuin ansionsa mukaan.

Emmekä oikein ymmärrä viittoja, joihin sankari ei puekaan itseään, vaan kaikenmaailman kalakaverit.

Seurapuhe (Helsingin Seuratuvalla 7.4.2013)