Kun Gotham
Cityssä jännitys tiivistyy ja alkaa vaikuttaa siltä, että kaikki on pian menetetty,
komisario Jim Gordon kiipeää poliisilaitoksen katolle ja tekee sen, mitä vielä
on tehtävissä. Hän sytyttää valonheittimen, joka heijastaa suurkaupungin
yötaivaalle tutun Lepakkosymbolin. Roistojen hallitsemassa kaupungissa herää
nyt toivo, sillä kaikki tietävät ykkösmiehen olevan jo matkalla.
Gotham City on sarjakuvakaupunki
Yhdysvaltain itärannikolla. Sen katoilla seikkailee vakavienkin traumojensa haavoittama
Bruce Wayne, eli Batman. Batman joutui jo varhaisella iällä näkemään, kuinka
epätoivoinen pistoolimies ampui hänen vanhempansa aivan mitättömän
ryöstösaaliin tähden. Brucen lapsuus päättyi tylysti elokuvateatterin eteen ja
sitten oli vastassa vain kylmä, synkkä ja loputtoman kyyninen maailma, jolle
hänen oli jollain tavalla voitava kostaa. Tämä tausta tekee Batmanin kertomuksesta
psykologisesti uskottavan. Lukija voi samaistua sankarin kokemusmaailmaan ja ikään
kuin allekirjoittaa perusteet Batmanin kostoa janoavalle toiminnalle
lainkirjaimen hämärilläkin rajamailla.
Samaan tapaan
kuin Gotham Cityn pilvenpiirtäjien katoilla, voi myös Helsingin taivaalla nähdä
eräitä viittamiehiä. Tuomiokirkon katolla patsastelee kaksitoista kolmemetristä
apostolia vähän kuin Anttilan katalogin tyyliin. Kuvanveistäjien kehonkieliset
ratkaisut näyttävät viestivän suuruutta. Jollei näiden tyyppien taustoja yhtään
tuntisi, heitä saattaisi pitää erheellisesti jonkinlaisina sankareina eikä
esimerkiksi vain muutamana kalamiehenä. Ja onhan siellä se teltantekijäkin.
Nämä kattojemme kalamiehet
tunnetaan Kristuksen ylösnousemuksen keskeisinä todistajina. Päivän
evankeliumitekstissä (Joh. 20:19–31) kerrotaan siitä, kuinka pelokkaat
opetuslapset ovat seurojenpidossa lukittujen ovien takana. Ei ole kulunut aikaa
vielä nimeksikään siitä, kun yhdessä eletty ihmeellinen tarina on päättynyt
täydelliseen katastrofiin Golgatalla. Nyt tässä joukossa ei ole ensimmäistäkään,
jonka sisintä syyllisyys ei tavalla tai toisella kalvaisi näiden murheellisten
tapahtumien osalta. Näissä miehissä ei ole yhtäkään, joka olisi esimerkiksi jaksanut
valvoa syvästi ahdistuneen Jeesuksen rinnalla Getsemanessa.
Mitä mahtoi
tuntea Pietari, joka uskollisuutensa vakuutteluista huolimatta oli kieltänyt
koskaan tunteneensakaan Jeesusta, jota samaan aikaan pahoinpideltiin raa’asti
aivan hänen silmiensä edessä? Hätävalhein hän keplotteli tiensä vapaaksi
vainoojien kynsistä. Eipä osoittanut Pietarikaan kummoista sankaruutta suurista
puheistaan huolimatta, vaan jätti Jeesuksen oman onnensa nojaan ja luikki tiehensä
itkua tihrustaen. Tällaiset kaverit ovat pikemmin toivottomia roistoja kuin
erityisen hyviä ystäviä.
Mutta juuri tälle
toivottomien tapausten seuraväelle Jeesus kuitenkin ilmestyy elinvoimaisena, joskin
syvästi haavoilla. Armolla ei näytä olevan mitään rajaa. Jeesus ei tule
jakamaan oikeutta ja maksamaan kalavelkoja. Jeesus tuo ilon ja antaa Pyhän
Hengen, anteeksiantamuksensa, joka ei suostu karman lakien tai yleisen
oikeustajumme raameihin. Kalamiehistä ei tule Kristuksen ylösnousemuksen
todistajia ja anteeksi saaneita vain siitä huolimatta, miten surkeasti he ovat
suoriutuneet, vaan juuri siksi.
Kun toivo on Gothamissa
menetetty, Batman kutsutaan paikalle ja hän tulee niin kuin on aina tullut. Gotham
Cityn kansalaiset voivat olla varmoja, että sankaruuden viittaansa kätkenyt
Lepakkomies etsii roistojen lymypaikat, potkii ovet ja karmit tieltään ja antaa
kelmeille ihan kunnolla selkään. Kipujen mies on Lepakkomieskin. Hänen haavoistaan
nousee se vimma, millä hän uupumatta oikeuttaan jakaa.
Kristus ei
kyttää kaupungin hämärtyvää taivasta odottaen, milloin kutsulyhty leimahtaa. Kristus
ilmestyy sinne, missä Häntä vähiten osataan odottaa. Hän tulee, miten tahtoo ja
minne tahtoo. Hän tulee kuin varkain ja tiirikoi tiensä lukkojen läpi vaikka minkälaisten
hylkääjiensä luo. Jeesus ottaa itse kentällä selkäänsä ja antaa roistoille
anteeksi. Vaikka miten Hänen haavojaan tutkisimme ja sormellakin koittaisimme, tuskin
ymmärtäisimme ”Kristuksen psykologiaa” tai tämän loputtoman armonsa
mittakaavaa. Emme oikein ymmärrä oikeutta ilman pienintäkään koston vivahdetta:
sitä, että saisi jotain muuta kuin ansionsa mukaan.
Emmekä oikein
ymmärrä viittoja, joihin sankari ei puekaan itseään, vaan kaikenmaailman kalakaverit.
Seurapuhe (Helsingin Seuratuvalla 7.4.2013)